Suur-Helsingin kokoinen avaruusalus joka painaa parisataa kiloa ja lentää 50 km/s ilman moottoreita aurinkotuulen työntämänä? Näin esitettynä ajatus voi tuntua järjettömältä. Mutta itse asiassa aluksen rakentaminen ei välttämättä ole teknisesti kovin hankalaa. Takana oleva fysikaalinen idea on uusi ja kehitetty Suomessa.
Menetelmässä käytetään pitkiä
metallilankoja, jotka pidetään positiivisessa potentiaalissa ympäröivään
aurinkotuuliplasmaan nähden aluksessa olevan elektronitykin avulla. Lankojen
pitää olla pitkiä, vähintään 10 kilometriä, ja niitä tarvitaan noin sata jotta
aurinkotuulen vieno puhuri jaksaisi työntää alusta merkittävästi. Lankojen
pitää olla myös hyvin ohuita, vain 20 mikrometrin paksuisia, jotta ne eivät
painaisi liikaa.
Selvitetään heti yksi asia. Niinsanottu
aurinkopurje ei käytä aurinkotuulta, vaan Auringon säteilypainetta, joka on
noin 5000 kertaa vahvempi kuin aurinkotuulen dynaaminen paine. Usein
julkisuudessa asiat sekoavat ja annetaan ymmärtää että aurinkopurje käyttäisi
aurinkotuulta, mitä se siis ei tee. Toisin sanoen tämä uusi keksintö eli
sähköinen purje tekee sitä mitä joskus
erehdyksessä luullaan aurinkopurjeen tekevän ...
Miksi kannattaisi käyttää aurinkotuulta,
jos kerran säteilypaine on 5000 kertaa voimakkaampi? Idea on siinä että
varattujen lankojen ympärille muodostuva sähkökenttä ulottuu kymmenien metrien
päähän langoista, jolloin aurinkotuuli "näkee" langat paljon
paksumpina kuin ne fyysisesti ovat. Ohut lanka painaa äärimmäisen vähän metriä
kohti ja on sitäpaitsi teknisesti helpompi käsitellä kuin tavallisessa
aurinkopurjeessa tarvittava repeytymiselle altis purjekalvo. Lankojen ohuudesta
johtuu myös, että niihin saapuva elektronivirta on niin heikko, että se voidaan
kompensoida pienehköllä noin kilowatin tehoisella elektronitykillä, joka saa
energiansa tavallisista aurinkopaneeleista. Toimiva tapa virittää langat on
laittaa alus pyörimään ja rullata langat hitaasti auki säilytyskeloiltaan,
jolloin keskipakoisvoima pitää ne tiukalla ja estää niitä sekoittumasta. Myös
säätäminen ja ohjaaminen onnistuvat kyseisellä konstruktiolla.
Aurinkotuulen voima osoittaa aina poispäin
Auringosta, joten luonnollisin tapa käyttää sähköpurjetta on lentää ulos
aurinkokunnasta tai suorittaa jonkin kaukaisen kohteen ohilento. Kallistamalla
purje vinoon sen avulla voi kuitenkin myös luovia sisäänpäin kohti Aurinkoa.
Kerran rakennetun purjeen työntövoima ei maksa mitään, joten sillä voi myös
leijua paikoillaan, siis esimerkiksi Maan ja Auringon välissä jossain muualla
kuin Lagrangen pisteessä, millä voisi olla mielenkiintoisia sovelluksia
avaruussään ennustamisen kannalta. Kaikkien mielenkiintoisinta on kuitenkin,
että jos tekniikka onnistutaan kehittämään loppuun saakka, sillä voidaan
periaatteessa saavuttaa hyvin suuria loppunopeuksia, jopa 50-100 km/s eli 10-20 au:ta vuodessa. Sillä vauhdilla matka Plutoon taittuisi 2-4 vuodessa. Pysähtyä
ei tietenkään voisi. Hyötykuormat eivät voi olla kovin suuria, ehkä 50-100 kg
on maksimi jos halutaan suuria loppunopeuksia. Miniatyrisoinnin takia tähän
massaan voidaan kuitenkin jo nyt, ja tulevaisuudessa vielä enemmän, pakata
merkittäviäkin tieteellisiä instrumentteja. Kaupallisina sovelluksina voidaan
mainita vanha ajatus hakea asteroidien raaka-aineita korkealle Maan
kiertoradalle, jolloin niistä voitaisiin valmistaa esim. rakettipolttoainetta
halvemmalla kuin Maasta laukaisemalla. Kevyt, noin 100 kilon painoinen
sähköpurjealus voisi periaatteessa siirtää useiden tonnien painoisen kuorman esim.
asteroidilta korkealle Maan kiertoradalle, jos aikaa annetaan muutama vuosi.
Sähköinen purje on vasta alle vuoden
ikäinen keksintö, emmekä vielä tiedä tuleeko se täyttämään antamiaan lupauksia
suurista nopeuksista ja entistä halvemmista missioista. Sen tulee aika
näyttämään, mutta aikaa odotellessa voit vaikka katsella sähköpurjeanimaatiota,
(joka oli myös Suomen Avaruustutkimusseuran jäsenlehden, Avaruusluotaimen, numeron 4/2006 mukana tulleella liiterompulla.)
Luokitus propulsiomenetelmänä: Ajoaineeton
propulsio (purje)
Lankojen lukumäärä: 100
Yksittäisen langan pituus: 20 km
Pyörähdysaika: 12 min
Yksittäisen säikeen paksuus: 20 um
Säikeiden lukumäärä: 4 (oltava >1
mikrometeorien takia)
Langan jännite: 20 kV
Elektronitykin maksimiteho: 500 W
Maksimi elektronivirta: 25 mA
Keskimääräinen aurinkotuulen dynaaminen
paine (1 AU): 2 nPa
Keskimääräinen aurinkotuulen
lankasegmenttiin kohdistava voima (1 AU): 50 nN/m
Keskimääräinen työntövoima (1 AU): 0.1 N
Sähköpurjesysteemin massa (langat,
aurinkopaneelit ja elektronitykki): 100 kg
Keskimääräinen kiihtyvyys (1 AU): 0.5-1
mm/s^2
Lankojen avaamiseen kuluva aika: 3 viikkoa
Lankojen avaamisnopeus: 0.5 cm/s
Tarvittava impulssimomentti: 2 x 10^7 kg
m^2/s
Impulssimomentin lähde: Tavallinen
propulsio tai pumppausmenetelmällä aurinkotuulesta
Ohjaus: Säätövastuksilla ja lankapituuksien
hienosäädöllä
Ohjattavuus: Verrattavissa tavalliseen
purjehdukseen
Käyttöympäristö: Planeettojen
magnetosfäärien ulkopuolella, heliosfäärin sisällä
Säädettävyys: Työntövoima täysin säädettävissä
sähköisesti, voimavektorin suunta +-20 astetta radiaalisuunnasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti